Hyvää Joulua

Talven värit

Tänä aamuna mittarissa -19 astetta. Talven värit ovat kauniita, sinisen, valkean ja ruskean sävyjä on loputtomasti. Toivottavasti pakkaset jatkuvat, jotta lumi pysyy maassa.

Kivikaivo

Tässäpä vielä jatkoa sadevesiasiaan :).

Päätimme tehdä syöksyputken alle perinteisen kivikaivon, jotta vesi ei lähde valumaan maan pintaa myöten talon nurkkaan. Homma alkoi kuopan kaivuulla ja n. 10 cm syvyydessä törmäsimme "salaojaan", joka osoittautui varsinaiseksi vitsiksi: ihan liian pinnassa, ei minkäänlaista salaojasoraa tai muuta karkeampaa ainesta, putki ihan litussa :p. Eli noiden uusiminen on edessä sitten jossain vaiheessa.

Kuopasta tuli lopulta n. 70 cm syvä ja halkaisijaltaan n. 80 cm leveä monttu, joka toivottavasti on tarpeeksi suuri.

Kuoppa reunustettiin suodatinkankaalla ja täytettiin salaojasoralla. Veden johtamiseksi syöksyputkesta kuoppaan hankittiin betoninen sadevesikouru kuppeineen.

Lopuksi koko komeus ladottiin täyteen kiviä, jotta koiraotukset eivät niin innostu kaivamaan montussa.

Nyt sitten katsellaan miten tuo toimii, toivottavasti riittää siihen saakka, kunnes joskus saadaan kunnon salaojat ja sadevesikaivot :).

Viimeinkin!

Uusi liesitaso saapui tänään, viimeinkin, ja sähkömiehemme tulee laittamaan sen paikoilleen ylihuomenna. Helpottaa hieman ruuanlaittoa :). Uunia ei ollut saatavilla, joten se jäi vielä jälkitilaukseen, mutta sen pitäisi tulla sitten ensi viikon loppupuolella. Aivan säätämättä ei näidenkään saaminen onnistunut: tieto katosi jonnekin matkalla vakuutusyhtiöstä heidän hankinnoista huolehtivalle yhteistyötaholleen ja jouduin soittelemaan asiasta perään, kun mitään ei alkanut kuulua. Mutta toivottavasti kaikki menee nyt hyvin, viimeinkin.

Itämaiden ihmeitä

Kesän mittaan on taas tullut istutettua pihalle liuta kasveja, joista aika monet ovat kotoisin Aasiasta.

Katsura (Cersidiphyllum japonicum) on hieno Japanissa ja Kiinassa luonnovaraisena tavattava jalo lehtipuu, jonka taimen hankin kesällä Vakka-Taimesta. Taimi selvisi kesän helteistä kastelulla ja sen kaunis syysväri on nyt parhaimmillaan.

Vakka-Taimesta tarttui mukaan myös pikkuinen Acer shirasawanum, joka englannin kielessä tunnetaan nimellä Shirasawa's maple, "Shirasawan vaahtera", tai Full moon maple, "Täydenkuunvaahtera". Muistelen nähneeni jossain suomalaisena nimenä käytettävän kääpiöjapaninvaahteraa. Luonnonvaraisena tätä puuta tavataan vain Japanissa.

Innostuin ostamaan myös muutamia koristeheiniä (ihan kuin heiniä ei pihalla olisi tarpeeksi):

Elefanttiheinää (Miscanthus sinensis 'Zebrinus') tavataan Japanissa, Kiinassa ja Koreassa. Jos se viihtyy, se saattaa venähtää parinkin metrin korkuiseksi.

Imperata cylindrica 'Red Baron' esiintyy mm. Itä-Aasiassa, Intiassa ja Australiassa. Englanninkielinen nimi on Cogongrass, Kunai grass tai Japanese blood grass, suomenkielistä nimeä en tiedä. Varsin näyttävä heinä, joka kuitenkin on täällä hieman pohjoisessa, joten saa nähdä miten noiden käy.

Joukkoon mahtuu vielä kauniin raidallinen japaninsara (Carex morrowii 'Ice Dance').

Itämaiden ihmeisiin kuuluvat vielä japaninlaikkuköynnökset (Actinidia arguta 'Weiki' ja 'Geneve'), jotka tunnetaan hedelmiensä vuoksi myös minikiiveinä. Niistä en kuitenkaan ole vielä napannut edustavaa kuvaa, joka saanee odottaa ensi kesää.

Yksi ongelma vähemmän

Talossamme ei ole minkäänlaista sadevesien keruu- ja ohjaussysteemiä, mikä onneksi ei yleensä ole aiheuttanut suurempia ongelmia, poikkeuksena talon seinän ja eteisulkoneman muodostama sisäkulma, missä kovalla sateella talon katolta eteisulkoneman katolle valuva vesi on räiskynyt seinään ja ikkunankarmien päälle.

Tätä tilannetta rupesimme korjaamaan pari viikkoa sitten ja asensimme alemman katon räystääseen räystäskourun; tänään Lari sitten sai asennettua vielä paikoilleen syöksyputken ulosheittäjineen (jouduimme odottelemaan putken seinäkiinnikkeitä). Eli nyt meillä on yksi ongelma vähemmän ja talossamme "sadevesijärjestelmä" ; ). No, sellaisen alku ehkä mieluummin... Tarkoitus on laittaa jatkossa sadevesikourut ja syöksyt talon muihinkin räystäisiin ja myöhemmin ehkä piharakennuksiinkin.

Testasimme verkossa olevalla ohjelmalla eri värivaihtoehtoja (mietimme lähinnä mustaa ja valkoista) ja päädyimme mustaan, sillä se näytti mielestämme parhaalta mustien kattojen kanssa. Kunnollisia sadevesiviemäreitä talon ympärillä ei ole, joten ne on varmaan jossain vaiheessa tehtävä, mutta väliaikaisena ratkaisuna ajattelimme kaivaa tuohon syöksyputken alle kuopan ja täyttää sen salaojasoralla, jotta vesi imeytyy sinne paremmin, eikä lähde valumaan maan pintaa pitkin kohti nurkkaa. Täytyy vaan vielä miettiä, saako talonpuoleisen sivun kuopasta eristettyä vaikka muovilla, jotta vesi ei painu suoraan sokkeliin... Ja ulosheittäjään voisi hankkia jatkokappaleen, jotta veden saa alunperinkin kauemmas seinästä.

Laitanpa tähän vielä kuvan pergolaprojektistani nykytilassaan. Se on vielä hieman keskeneräinen ja joutuu nyt odottamaan sitä, että saan jalkani taas käyttöön... Sain kyllä onneksi istutettua köynnösten taimet jo paikalleen. Ne ovat (vasemmalta oikealle): kultaköynnöskuusama (Lonicera x tellmanniana), japaninlaikkuköynnökset 'Geneva' ja 'Weiki' (Actinidia arguta) ja henrynköynnöskuusama (Lonicera henryii). Saa nähdä, miten viihtyvät.

Päivitystä - pitkästä aikaa

Onkin jo vierähtänyt melkoinen tovi, joten lienee korkea aika päivittää tilannetta. Keittiö on vieläkin ankeassa jamassa, mutta jotain edistystä asioihin sentään on tullut sitten tuon viimeisimmän turhautuneen kirjoitukseni. Huoltoliikkeestä sitten kuitenkin pääsivät noutamaan hajonneet kalusteet pois vielä samana päivänä (kuulostin puhelimessa varmaan niin epätoivoiselta) ja niitä lupailtiin takaisin mahdollisesti jo sillä samalla viikolla. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet ihan niin hyvin ja kun pari viikkoa odoteltuamme soitin liikkeeseen, selvisi että varaosia laitteisiin ei käytännössä ollut saatavissa, vaan parasta olisi hankkia kokonaan uudet. Laitteiden hajoamisen oli aiheuttanut jonkinlainen ylijännite, ja lomiltaan palannut sähkömiehemme sitten paikallisti syynkin asiaa tutkiessaan: 0-johto oli palanut sähköpäätaulusta poikki o_o, eli mahdollisesti jossain oli ukkostanut ja salama iskenyt johonkin hankalaan paikkaan... Täällä ei kyllä ukkosta huomannut, joten sen on täytynyt siinä tapauksessa tapahtua jossain kauempana.

Valmistajan takuu ei laitteita tuollaisessa tapauksessa tietenkään korvaa, joten tein vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön (kotivakuutus on onneksi laaja ja sisältää myös "sähköilmiön") ja sieltä sitten luvattiin heidän yhteistyökumppaninsa ottavan yhteyttä, jotta voimme sopia uusista laitteista. Vielä ei viime viikolla mitään kuulunut, eli odottelemme nyt vielä alkuviikon... Sitten kyllä soittelen asiasta perään. Alkaa nimittäin kypsyttää tuo irtolevyillä kokkaaminen, varsinkin kun niistäkin toinen hajosi, niin että jäljellä on enää yksi. Eikä millään viitsisi ostaa uutta.

Kirjoittelen hieman myöhemmin muita kuulumisia, nyt kun on aikaa lonkkaa potiessa :p.

Keittolevyjen paluu

Soitin heti aamusta keittiösuunnittelijoillemme, mutta he ovat - tietenkin - tämän viikon lomalla. Onneksi eräs firman työntekijöistä otti asian hoitaakseen ja oli yhteydessä paikalliseen Whirlpool-huoltoon, josta sitten soitettiinkin meille... He pääsevät tulemaan katsomaan tilannetta - tietenkin - vasta perjantaina.

Sähkömiehemme on - tietenkin - teillä tietymättömillä, puhelimeenkaan ei kahteen päivään "saada juuri nyt yhteyttä".

Eli tähänhän sitä - tietenkin - taas päädyttiin: kaivamaan uskolliset irtokeittolevyt esille ja syömään pussipastaa.

Kauhukeittiö - tai jotain sinnepäin

Nyt tekisi mieli kiljua. Ja lujaa: uuni hajosi. Siis se melkein upo-uusi Whirlpoolin uuni, joka on nyt ollut paikallaan keittiössä ehkä noin seitsämän kuukautta!

Läksimme kymppiuutisten jälkeen koirien kanssa iltalenkille ja kun tulimme takaisin, päätimme laittaa uuniin pussillisen pakasteomenaviinereitä. Kun viinerit olivat olleet uunissa pari minuuttia, sammui uunista valo ja se alkoi pitää omituista hankaavaa ääntä, ikäänkuin kiertoilman tuuletin ei pyörisi kunnolla. Sammutimme uunin. Pelkkä valo toimi normaalisti. Koetimme uudelleen, sama juttu: pienen hetken päästä valo sammui ja outo ääni. Koetimme muita ohjelmia, kaikissa sama homma... Sitten uuni poksahti kerran kunnolla ja pimeni täysin, ***kele.

Koetimme pelastaa mitä pelastettavissa oli ja laitoimme viinerit mikroon, mutta eiväthän ne siellä oikein kunnolla paistuneet, eli söimme sitten hieman raakoja, likilaskuisia omenaviinereitä, ***kele.

Eikä siinä vielä kaikki. Päätinpä sitten keittää verenpaineen laskemiseksi kupin teetä upouudella induktioliedellä... Liesi ei osoittanut mitään elonmerkkejä. No eipä mitään, arvasin uunin laukaisseen sulakkeen tai pari ja olin oikeassa. Sähkömiehet onneksi merkkasivat (uuteen) sulaketauluun keittiön sulakkeet liesitasoa kytkiessään ja taulussa on yksi sulake uunille ja kaksi liedelle; uunin sulake ja toinen lieden sulakkeista olivat lauenneet. Napsautin lieden sulakkeen takaisin ja menin koettamaan uudelleen... Ei vieläkään elonmerkkejä. Pyysin Laria palauttamaan myös uunin sulakkeen päälle ja johan syttyi liesitason merkkivalo... Mutta kun kytkin tasoon virran, leimahti käämi punaiseksi, taso rätsähti ja pimeni! Ja molemmat sulakkeet olivat lauenneet uudelleen. ***kele!

Nyt ei sitten kosketa liesitasoonkaan ja huomenna soitetaan heti aamusta keittiösuunnittelufirmaamme (kodinkoneet tulivat heidän kauttaan) ja sähkömiehelle. Saavat luvan selvittää asian jollain lailla, oli vika sitten uunissa, sähkökytkennöissä tai molemmissa. Toivottavasti liesitaso kuitenkin on vielä kunnossa, se kun on uusittu jo kerran, kun alkuperäinen oli jo valmiiksi rikki paketista nostettaessa ja Whirlpoolilta vaihtoivat sen pitkin hampain. Tämän keittiöremontin kanssa on ollut hieman liikaa kaikenlaista säätöä ja huonoa tuuria. ***kele.

Pergolantapainen, osa 1

Isä poikkesi pariksi päiväksi käymään, pitkästä aikaa, ja joutui töihin. Saimme hyvälle alulle etupihan laitaan jo pitkään suunnittelemani pergolantapaisen; tai oikeammin kyseessä on ehkä jonkinlainen pergolantapaisella portilla varustettu köynnössäleikkö.

Ei puhettakaan että tolpanjalat olisi saanut lyömällä maahan, vaan jokaiselle (yhtä lukuunottamatta) oli kaivettava kuoppa koska maa tuolla on tiukkaan pakkautunutta hiekkaa ja vaihtelevankokoisia kiviä. Hankalinta kaivettiin useampi tunti, irroteltiin kivet ensin rautakangella ja nostettiin ylös lapiolla tai käsin. Seinäosien tolpat ehdittiin pystyttää isän kanssa ja eilen sitten vielä suoristin ne ennen alalautojen kiinnitystä.

Sitten tulivat ylälaudat ja tänään olen tehnyt ristikko-osat. Keskiosan eteen tulee vielä kaksi tolppaa, jotka taempana olevien kanssa sitten muodostavat keskelle hieman sivuja korkeamman, pienen pergolan tai portin... Koetan saada tolpat pystyyn huomenna. Kunhan koko rakennelma on valmis, täytyy se vielä kertaalleen käsitellä puunsuoja-aineella, jotta kaikki osat saadaan samanvärisiksi. Tähän pääsevät sitten muuttamaan japaninlaikkuköynnökset ja kaksi köynnöskuusamaa.

Etupihan rautapataan on kannojen lisäksi asettunut mustia muurahaisia ja tänään kastellessani huomasin, että pesän uudet kuningattaret ovat tulleet ulos ja valmistautuvat lähtemään lennolleen. Kasveja ne eivät näytä häiritsevän, ensimmäinen kannakin alkoi kukkia pari päivää sitten.

Kukkia ja kutsumattomia vieraita

Hellettä piisaa, hieman liiankin kanssa. Pihan vanhemmat kasvit näyttävät kyllä pärjäävän, mutta viime vuonna ja varsinkin tänä kesänä istutettuja on joutunut kastelemaan harva se päivä. Talo alkoi pikkuhiljaa olla niin läpikotaisin lämmennyt, että sisälläkin oli tukalaa, eivätkä edes yöksi avatut ikkunat viilentäneet kunnolla. Pari viimeistä iltaa ovat onneksi olleet jo hieman viileämpiä ja aukinainen kuistin ovi viilentää mukavasti; hyttyssavuja siellä tosin kuluu melkoista tahtia, jotta ihan kaikki inisijät eivät sentään löydä sisälle.

Muitakin kutsumattomia vieraita olemme joutuneet häätämään. Ampiaiset olivat asettuneet taloksi ulko-oven yläpuolelle yläpohjaan, ja kun ulkoeteisessä alkoi kuulua jatkuva tasainen surina, päätimme että ötökät saavat luvan lähteä. Hirvitti hieman ajatus, että otukset olisivat löytäneet yhtäkkiä tiensä sisälle ja olisivat vaikka joskun poissa ollessamme käyneet koirien kimppuun. Pesä oli hieman hankalassa paikassa, ylhäällä pienen ryömintäluukun takana, joten päätimme kutsua ammattimiehen hätiin ja tuholaistorjuja kävi sitten tiistaina hävittämässä pesän. Hieman amppareiden puolesta harmitti, mutta nyt on taas rauha maassa. Ja ehkäpä otukset tajuavat siirtyä pesimään hieman rauhallisempaan paikkaan, vaikka navetan ylisille.

Pihalla ei ole ihan hirveästi jaksanut puuhailla näin kuumalla, mutta jokin aika sitten tuli sentään tehtyä etupihalle aurinkoiselle paikalle pieni pionipenkki, jossa asustavat kaksi 'Karl Rosenfeldt'iä, 'Bowl of Beauty' ja 'Coral Charm'. Pioneiden lisäksi penkkiin päätyi muutama ylimääräinen mansikan rönsytaimi, jotka olivat sinnitelleet unohdettuina kuukauden pahvilaatikossa takapihalla. Saavat nyt toistaiseksi kasvaa pioneiden juurella peitekasveina.

'Bowl of Beauty' on nimensä veroinen:

Helle on saanut vanhaan rautapataan istutetut, alkukesästä hieman rähjäisiksi muuttuneet kannat virkeään kasvuun ja niiden juurelle kylvetyt Kalifornian tuliunikot kukkivat parhaillaan pieninä aurinkoina. Kannat toivottavasti innostuvat kukkimaan myöhemmin kesällä.

Sumua ja seittejä

Kesänuhan tukkima nenä herätti minut tänä aamuna kuudelta ja päätin mennä koirien kanssa pihalle. Ulkona oli ihanan viileä, sumuinen aamu ja hämähäkit olivat olleet kiireisiä.

Kuistilla roikkuva siniviuhka-amppeli näytti niin hauskalta sumuista peltomaisemaa vasten, että kuva siitäkin oli napattava.

Nopeasti sumu sitten kuitenkin hälveni auringon noustessa hieman korkeammalle.

Kaunotar

Maitohorsma on kovin kaunis kasvi. Jos se olisi harvinainen tai vaikeasti kasvatettava, olisi sillä varmaan kunniapaikka monen puutarhaharrastajan pihalla. Nämä kasvavat meidän kuistin edustalla, joka on jossain vaiheessa laitettava kuntoon; täytyy siirtää nuo turvallisemmalle paikalle, tehdä kenties luonnonperennapenkki.

Pensastukia ja pihatöitä

Juhannus sitten oli ja meni. Vietimme sen kaikessa rauhassa kotosalla ja saimme tehtyä jotain hyödyllistäkin, lähinnä pihalla, kun sää oli mitä parhain ja hyttysetkin loistivat poissaolollaan.

Keväällä istutetut vadelmapensaat (puutarha- ja luonnonvadelmaristeymä "Maurin Makea") ovat kasvaneet sen verran, että tuki alkoi olla tarpeen, joten väsäsimme sellaiset. Saimmepahan poistettua pensaiden ympärille koirasuojaksi lyödyt kepinpätkät siinä samalla, kun tuet estävät myös läpikävelyn. Samanlaiset täytyy tehdä vielä ainakin karviaispensaille ja kenties viinimarjoillekin.

Ehdin myös raivata hieman lisää pitkää heinää/pujoja/nokkospöheikköä ja siistiä jo aikaisemmin raivattua etupihan osaa. Vaikka ensimmäistä kertaa raivatun läntin joutuukin vielä ajamaan tarkemmin laonneen heinän noustua, näyttää piha taas pykälää paremmalta. Raivaussaha on kyllä uusi suosikkikapistus, ilman sitä menisivät kyllä hermot.

Sisällä ehdimme puuhata sen verran, että siirsimme vihdoin jääkaapin ja pakastimen paikalleen keittiöön olohuoneen nurkasta, missä ne ovat tähän saakka pitäneet majaansa. Mukavaa, kun ei kokatessa tarvitse käydä olkkarista saakka tavaroita hakemassa... Mutta toisaalta jääkaapille on mainoskatkoilla nyt pidempi matka ; ).

Laitetaanpas tähän loppuun vielä koristukseksi kuva lehtosinilatvasta, joka meillä on siis valkokukkainen muoto. Koiranrutjat katkaisivat kaksi kukkavartta juuri ennen nuppujen aukeamista jäniksen perään rynnätessään (pupu pääsi karkuun), mutta kukat aukesivat maljakossakin. Toivottavasti kasvi kuitenkin selviää kovasta kohtelusta ja kukkii sitten ensi kesänä.

Juhannusruusu

Pikkuinen juhannusruusu talon pohjoispäädyssä ei kuki vielä (paikka taitaa olla sille hieman liian varjoisa), mutta viime keväänä istutettu pikkuinen "Haaga"-alppiruusu avasi kukkansa juuri keskikesän kunniaksi. Haagan lisäksi pihalla asustavat "Elviira" ja "Pohjolan tytär" sekä vasta äsken istutettu "Nova Zembla". Kaikki näyttävät viihtyvän hyvin pihan varjoisammissa, metsäisemmissä osissa ja odottelen innolla niiden kasvamista suuremmiksi. Lisääkin alppiruusuja varmasti tulee, kenties pari valkokukkaista.

Tässä vielä pari kuvaa, jotka otin puoli yhdentoista aikaan pari päivää sitten, kun aurinko vielä valaisi taivaan ja puiden latvat. Valo on tähän aikaan vuodesta päivällä melkein liian kirkas ja myöhään illalla niin hieno.