Pensastukia ja pihatöitä

Juhannus sitten oli ja meni. Vietimme sen kaikessa rauhassa kotosalla ja saimme tehtyä jotain hyödyllistäkin, lähinnä pihalla, kun sää oli mitä parhain ja hyttysetkin loistivat poissaolollaan.

Keväällä istutetut vadelmapensaat (puutarha- ja luonnonvadelmaristeymä "Maurin Makea") ovat kasvaneet sen verran, että tuki alkoi olla tarpeen, joten väsäsimme sellaiset. Saimmepahan poistettua pensaiden ympärille koirasuojaksi lyödyt kepinpätkät siinä samalla, kun tuet estävät myös läpikävelyn. Samanlaiset täytyy tehdä vielä ainakin karviaispensaille ja kenties viinimarjoillekin.

Ehdin myös raivata hieman lisää pitkää heinää/pujoja/nokkospöheikköä ja siistiä jo aikaisemmin raivattua etupihan osaa. Vaikka ensimmäistä kertaa raivatun läntin joutuukin vielä ajamaan tarkemmin laonneen heinän noustua, näyttää piha taas pykälää paremmalta. Raivaussaha on kyllä uusi suosikkikapistus, ilman sitä menisivät kyllä hermot.

Sisällä ehdimme puuhata sen verran, että siirsimme vihdoin jääkaapin ja pakastimen paikalleen keittiöön olohuoneen nurkasta, missä ne ovat tähän saakka pitäneet majaansa. Mukavaa, kun ei kokatessa tarvitse käydä olkkarista saakka tavaroita hakemassa... Mutta toisaalta jääkaapille on mainoskatkoilla nyt pidempi matka ; ).

Laitetaanpas tähän loppuun vielä koristukseksi kuva lehtosinilatvasta, joka meillä on siis valkokukkainen muoto. Koiranrutjat katkaisivat kaksi kukkavartta juuri ennen nuppujen aukeamista jäniksen perään rynnätessään (pupu pääsi karkuun), mutta kukat aukesivat maljakossakin. Toivottavasti kasvi kuitenkin selviää kovasta kohtelusta ja kukkii sitten ensi kesänä.

Juhannusruusu

Pikkuinen juhannusruusu talon pohjoispäädyssä ei kuki vielä (paikka taitaa olla sille hieman liian varjoisa), mutta viime keväänä istutettu pikkuinen "Haaga"-alppiruusu avasi kukkansa juuri keskikesän kunniaksi. Haagan lisäksi pihalla asustavat "Elviira" ja "Pohjolan tytär" sekä vasta äsken istutettu "Nova Zembla". Kaikki näyttävät viihtyvän hyvin pihan varjoisammissa, metsäisemmissä osissa ja odottelen innolla niiden kasvamista suuremmiksi. Lisääkin alppiruusuja varmasti tulee, kenties pari valkokukkaista.

Tässä vielä pari kuvaa, jotka otin puoli yhdentoista aikaan pari päivää sitten, kun aurinko vielä valaisi taivaan ja puiden latvat. Valo on tähän aikaan vuodesta päivällä melkein liian kirkas ja myöhään illalla niin hieno.

Sataa...

Harmaa ja sateinen päivä, ulkona näyttää kylmemmältä kuin siellä onkaan. Olen miettinyt pihalle menoa, mutta en ole saanut aikaiseksi: sateessa olisi hyvä kuokkia jyrsimellä käännettyä kaitaletta pihan perällä ja kerätä nokkosen ja juolavehnän juurakoita pois, hyttysetkään eivät niin kiusaisi. Vaan en ole mennyt, istun vain päivittämässä tätä blogia ja olen myös lisäillyt hieman kuvia ja tekstiä noille yläreunan sivuille. Ja odottelen uunista Larin juuri tekemää raparperi-omena-inkivääripiirakkaa. Navetan edessä kasvava raparperi on muutamaa lehteä köyhempi :).

Liesi!

Eilen vihdoin saatiin liesitaso asennutettua paikoilleen. Siihen loppui vuoden jatkunut irtokeittolevyillä kokkaaminen! Tuo uusi on induktiotaso ja se on niiiin hieno: pikkukattilallinen teevettä kuumenee sopivaksi suurinpiirtein kymmenessä sekunnissa. Ja on se kokkaamiseenkin hyvä ;).

Ensi viikonloppuna siirretään jääkaappi ja pakastin olkkarista keittiöön ja sitten puuttuvatkin enää ikkunankarmit ja kalusteiden koristelistat ja muuta pientä sievistelyä; iisakin kirkko alkaa olla valmis!

Mansikkamaa

Nyt lomani aikana saatiin viimein kunnon mansikkamaa tehdyksi. Ei suuren suuri, mutta siihen mahtui parisenkymmentä parhaiten talvehtinutta rönsytainta viime kesänä ostetuista muutamasta mansikasta :).

Melkoinen homma siinä kyllä oli. Talon kaakkoispuolelta purettiin neljä vanhaa, lahonnutta istutuslaatikkoa ja niiden alla ollut paksu kangas poistettiin. Paljastunut maa käännettiin kuokalla ja kerättiin pois löytyneet juuret, sitten kärrättiin paikalle uutta Kekkilän kasvimaamultaa. Tehtiin uudesta mullasta kohopenkit ja peitettiin ne mansikkakankaalla, johon sitten istutettiin taimet. Lopuksi koko komeus aidattiin niin, etteivät koirat pääse runttasemaan mansikkapenkkeihin eivätkä kaivamaan kaikkea ylös. Navetan ylisiltä löytyi onneksi vanhoja listoja, joista kevyen aidan sai hyvin rakennettua; tolpat ja jalat oli ostettu jo aikaisemmin puupionipenkin aitaamiseksi (se on vielä edessä). Aita maalattiin kuultavalla puunsuoja-aineella ruskeaksi.


Lopuksi tehtiin vielä kevyt portti (kuvassa vielä maalaamatta), jonka saa helposti nostettua pois kulkemista varten. Luoteisnurkkaan (kuvassa vasemmalla) istutimme työkaverilta saamani humalantaimen, missä se toivottavasti viihtyy ja innostuu kasvamaan aidan peitteeksi. Rivivälit täytyy vielä kattaa hakkeella, kunhan taas ehtii kaivamaan oksasilppurin esiin.


Ja sitten vain odotellaan mansikkasatoa :).

Oranssia

Ruokakaupasta tarttui mukaan ruukkudaalia, joka saa mennä koristamaan kuistin pöytää. Kukat ovat niin hienon värisiä, että ne oli ikuistettava ilta-auringossa.

Omenankukkia

Pihalla kasvaa kaksi omenapuuta, jotka ovat nyt kukassa. Kukista ei meinaa saada tarpeekseen, ne tuoksuvatkin niin ihanilta... Kimalaiset ja muut pörriäiset ovat samaa mieltä.

Leikkasin nuorempaa jo varsin korkeaksi venähtänyttä puuta huhtikuun alkupuolella sen verran minkä uskalsin; onneksi omppu ei näytä siitä pahastuneen. Olisi mukava tietää, mitä lajiketta nuo mahtavat olla.