Soitin heti aamusta keittiösuunnittelijoillemme, mutta he ovat - tietenkin - tämän viikon lomalla. Onneksi eräs firman työntekijöistä otti asian hoitaakseen ja oli yhteydessä paikalliseen Whirlpool-huoltoon, josta sitten soitettiinkin meille... He pääsevät tulemaan katsomaan tilannetta - tietenkin - vasta perjantaina.
Sähkömiehemme on - tietenkin - teillä tietymättömillä, puhelimeenkaan ei kahteen päivään "saada juuri nyt yhteyttä".
Eli tähänhän sitä - tietenkin - taas päädyttiin: kaivamaan uskolliset irtokeittolevyt esille ja syömään pussipastaa.
23. elokuuta 2010
Kauhukeittiö - tai jotain sinnepäin
Nyt tekisi mieli kiljua. Ja lujaa: uuni hajosi. Siis se melkein upo-uusi Whirlpoolin uuni, joka on nyt ollut paikallaan keittiössä ehkä noin seitsämän kuukautta!
Läksimme kymppiuutisten jälkeen koirien kanssa iltalenkille ja kun tulimme takaisin, päätimme laittaa uuniin pussillisen pakasteomenaviinereitä. Kun viinerit olivat olleet uunissa pari minuuttia, sammui uunista valo ja se alkoi pitää omituista hankaavaa ääntä, ikäänkuin kiertoilman tuuletin ei pyörisi kunnolla. Sammutimme uunin. Pelkkä valo toimi normaalisti. Koetimme uudelleen, sama juttu: pienen hetken päästä valo sammui ja outo ääni. Koetimme muita ohjelmia, kaikissa sama homma... Sitten uuni poksahti kerran kunnolla ja pimeni täysin, ***kele.
Koetimme pelastaa mitä pelastettavissa oli ja laitoimme viinerit mikroon, mutta eiväthän ne siellä oikein kunnolla paistuneet, eli söimme sitten hieman raakoja, likilaskuisia omenaviinereitä, ***kele.
Eikä siinä vielä kaikki. Päätinpä sitten keittää verenpaineen laskemiseksi kupin teetä upouudella induktioliedellä... Liesi ei osoittanut mitään elonmerkkejä. No eipä mitään, arvasin uunin laukaisseen sulakkeen tai pari ja olin oikeassa. Sähkömiehet onneksi merkkasivat (uuteen) sulaketauluun keittiön sulakkeet liesitasoa kytkiessään ja taulussa on yksi sulake uunille ja kaksi liedelle; uunin sulake ja toinen lieden sulakkeista olivat lauenneet. Napsautin lieden sulakkeen takaisin ja menin koettamaan uudelleen... Ei vieläkään elonmerkkejä. Pyysin Laria palauttamaan myös uunin sulakkeen päälle ja johan syttyi liesitason merkkivalo... Mutta kun kytkin tasoon virran, leimahti käämi punaiseksi, taso rätsähti ja pimeni! Ja molemmat sulakkeet olivat lauenneet uudelleen. ***kele!
Nyt ei sitten kosketa liesitasoonkaan ja huomenna soitetaan heti aamusta keittiösuunnittelufirmaamme (kodinkoneet tulivat heidän kauttaan) ja sähkömiehelle. Saavat luvan selvittää asian jollain lailla, oli vika sitten uunissa, sähkökytkennöissä tai molemmissa. Toivottavasti liesitaso kuitenkin on vielä kunnossa, se kun on uusittu jo kerran, kun alkuperäinen oli jo valmiiksi rikki paketista nostettaessa ja Whirlpoolilta vaihtoivat sen pitkin hampain. Tämän keittiöremontin kanssa on ollut hieman liikaa kaikenlaista säätöä ja huonoa tuuria. ***kele.
Läksimme kymppiuutisten jälkeen koirien kanssa iltalenkille ja kun tulimme takaisin, päätimme laittaa uuniin pussillisen pakasteomenaviinereitä. Kun viinerit olivat olleet uunissa pari minuuttia, sammui uunista valo ja se alkoi pitää omituista hankaavaa ääntä, ikäänkuin kiertoilman tuuletin ei pyörisi kunnolla. Sammutimme uunin. Pelkkä valo toimi normaalisti. Koetimme uudelleen, sama juttu: pienen hetken päästä valo sammui ja outo ääni. Koetimme muita ohjelmia, kaikissa sama homma... Sitten uuni poksahti kerran kunnolla ja pimeni täysin, ***kele.
Koetimme pelastaa mitä pelastettavissa oli ja laitoimme viinerit mikroon, mutta eiväthän ne siellä oikein kunnolla paistuneet, eli söimme sitten hieman raakoja, likilaskuisia omenaviinereitä, ***kele.
Eikä siinä vielä kaikki. Päätinpä sitten keittää verenpaineen laskemiseksi kupin teetä upouudella induktioliedellä... Liesi ei osoittanut mitään elonmerkkejä. No eipä mitään, arvasin uunin laukaisseen sulakkeen tai pari ja olin oikeassa. Sähkömiehet onneksi merkkasivat (uuteen) sulaketauluun keittiön sulakkeet liesitasoa kytkiessään ja taulussa on yksi sulake uunille ja kaksi liedelle; uunin sulake ja toinen lieden sulakkeista olivat lauenneet. Napsautin lieden sulakkeen takaisin ja menin koettamaan uudelleen... Ei vieläkään elonmerkkejä. Pyysin Laria palauttamaan myös uunin sulakkeen päälle ja johan syttyi liesitason merkkivalo... Mutta kun kytkin tasoon virran, leimahti käämi punaiseksi, taso rätsähti ja pimeni! Ja molemmat sulakkeet olivat lauenneet uudelleen. ***kele!
Nyt ei sitten kosketa liesitasoonkaan ja huomenna soitetaan heti aamusta keittiösuunnittelufirmaamme (kodinkoneet tulivat heidän kauttaan) ja sähkömiehelle. Saavat luvan selvittää asian jollain lailla, oli vika sitten uunissa, sähkökytkennöissä tai molemmissa. Toivottavasti liesitaso kuitenkin on vielä kunnossa, se kun on uusittu jo kerran, kun alkuperäinen oli jo valmiiksi rikki paketista nostettaessa ja Whirlpoolilta vaihtoivat sen pitkin hampain. Tämän keittiöremontin kanssa on ollut hieman liikaa kaikenlaista säätöä ja huonoa tuuria. ***kele.
7. elokuuta 2010
Pergolantapainen, osa 1
Isä poikkesi pariksi päiväksi käymään, pitkästä aikaa, ja joutui töihin. Saimme hyvälle alulle etupihan laitaan jo pitkään suunnittelemani pergolantapaisen; tai oikeammin kyseessä on ehkä jonkinlainen pergolantapaisella portilla varustettu köynnössäleikkö.
Ei puhettakaan että tolpanjalat olisi saanut lyömällä maahan, vaan jokaiselle (yhtä lukuunottamatta) oli kaivettava kuoppa koska maa tuolla on tiukkaan pakkautunutta hiekkaa ja vaihtelevankokoisia kiviä. Hankalinta kaivettiin useampi tunti, irroteltiin kivet ensin rautakangella ja nostettiin ylös lapiolla tai käsin. Seinäosien tolpat ehdittiin pystyttää isän kanssa ja eilen sitten vielä suoristin ne ennen alalautojen kiinnitystä.
Sitten tulivat ylälaudat ja tänään olen tehnyt ristikko-osat. Keskiosan eteen tulee vielä kaksi tolppaa, jotka taempana olevien kanssa sitten muodostavat keskelle hieman sivuja korkeamman, pienen pergolan tai portin... Koetan saada tolpat pystyyn huomenna. Kunhan koko rakennelma on valmis, täytyy se vielä kertaalleen käsitellä puunsuoja-aineella, jotta kaikki osat saadaan samanvärisiksi. Tähän pääsevät sitten muuttamaan japaninlaikkuköynnökset ja kaksi köynnöskuusamaa.
Etupihan rautapataan on kannojen lisäksi asettunut mustia muurahaisia ja tänään kastellessani huomasin, että pesän uudet kuningattaret ovat tulleet ulos ja valmistautuvat lähtemään lennolleen. Kasveja ne eivät näytä häiritsevän, ensimmäinen kannakin alkoi kukkia pari päivää sitten.
Ei puhettakaan että tolpanjalat olisi saanut lyömällä maahan, vaan jokaiselle (yhtä lukuunottamatta) oli kaivettava kuoppa koska maa tuolla on tiukkaan pakkautunutta hiekkaa ja vaihtelevankokoisia kiviä. Hankalinta kaivettiin useampi tunti, irroteltiin kivet ensin rautakangella ja nostettiin ylös lapiolla tai käsin. Seinäosien tolpat ehdittiin pystyttää isän kanssa ja eilen sitten vielä suoristin ne ennen alalautojen kiinnitystä.
Sitten tulivat ylälaudat ja tänään olen tehnyt ristikko-osat. Keskiosan eteen tulee vielä kaksi tolppaa, jotka taempana olevien kanssa sitten muodostavat keskelle hieman sivuja korkeamman, pienen pergolan tai portin... Koetan saada tolpat pystyyn huomenna. Kunhan koko rakennelma on valmis, täytyy se vielä kertaalleen käsitellä puunsuoja-aineella, jotta kaikki osat saadaan samanvärisiksi. Tähän pääsevät sitten muuttamaan japaninlaikkuköynnökset ja kaksi köynnöskuusamaa.
Etupihan rautapataan on kannojen lisäksi asettunut mustia muurahaisia ja tänään kastellessani huomasin, että pesän uudet kuningattaret ovat tulleet ulos ja valmistautuvat lähtemään lennolleen. Kasveja ne eivät näytä häiritsevän, ensimmäinen kannakin alkoi kukkia pari päivää sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)